Kaksitoista kuumaa sekuntia paksuissa talvitamineissa siinä tungoksessa ja melkein päin Matti Vanhasta, joka viime hetkessä väisti. 

Kaksi viikkoa sitten ajattelin: Jos Matista kertomalla pääsee lööppeihin ja televisioon ja voi julkaista kirjan, niin miksi en minäkin kertoisi avoimesti pienen ihmisen tarinani!
 
Voi sentään. En arvannutkaan, minkälainen liikeala ihmissuhteet on, ja ennen muuta miten kovaa, pitkäjänteistä työtä ihmissuhteen tuotteistaminen vaatii. Laskelmoitu esiinnousu julkisuudessa on verrattavissa minkä tahansa uuden kulutushyödykkeen markkinointiin. Moni tuote on epäonnistunut tai ainakin vaiettu unholaan, kun kirkkain brändin hionta on puuttunut.

Ihan vaan esimerkkinä, että naispoliitikko Suvi-Anne Siimekseltä ilmestyi viime päivinä kirja. Hän oli eronnut poliitikon hommistaan, kun oli pettynyt työkavereihin. No, monessakos lööpissä tätä on retosteltu? Juonipaljastuksia ei ole ollut yhdessäkään Iltalehdessä. Myös tädiltäni Almalta on ilmestynyt runokirja. Hän on entinen kansakoulunopettaja ja on kirjoittanut aina paljon kauniita mietelmiä oppilaidensa kanssa. (Se kuuluisa lastenruno: Kevät tuli, lumi suli, puro sanoin puli puli, on peräisin tätini kokoelmista.) Eikä lööppejä missään!

Tätini kuitenkin oli hyvin kokematon julkisuuden haltuunotossa. Ei hän ymmärtänyt ollenkaan, kun koetimme kertoa, että runokirjan julkaisemiseksi on luotava vahva brändi ja lanseerattava se jo ennalta runsaalla määrällä lehtijuttuja ja tv-haastatteluja. Hän ei suostunut lisäämään runoihinsa vihjauksia kansakoulun vahtimestarista, eikä lähtemään bikineissä osuuskauppareissulle, vaikka painotime, että brändin mieleenjäämistä auttaa olennaisesti ylilyöty esiintyminen sekä kirjan kohauttava sisältö.

Täti kysyi järkyttyneellä äänellä, että mitähän sen jälkeen. Emme viitsineet kertoa, että sen jälkeen Seiska-lehteen vuodetaan nippu taiteellisia alastonkuvia. Jos läskit eivät näytä hyvältä alastonkuvissa, tehdään iskelmälevy.

Hätätilassa isketään Vesa Keskinen tai Kimi Räikkönen. Jos pokaaminen ei onnistu, voi koettaa majoittua heidän kanssaan samaan hotelliin, ja ajoittaa hissillä aulaan saapumisen samaan aikaan, jolloin, jos paikalla on jo lehdistöä, voi järjestää kohtauksen tyyliin "Kimi hei, älä soita minulle enää, Mattikin on parempi rakastaja!" ja päästä kenties valokuvissa taustalle ennen kuin turvamiehet heittävät ulos.  

Kilpailijani on jo ilmoittanut medialle, että hän ei aio poistua julkisuudesta. Ihminen saa kuulemma muuttaa mieltään. Ilmoitus herätti niin suurta pelkoa muissa julkimoissa, että Anna Nicole Smithkin kuoli. Ilmoituksen voikin nähdä kilpailujulistukseksi muille, jotka ovat tottuneet nauttimaan säännöllistä oikeutta lööppien viihdeuutisten palstatilasta. Kilpailijani pelottavan suorasukaisesti uskoo, että hän voi itse määrätä, kuinka usein hänen naamansa on lehdissä ja televisiossa.

Ala on siis rankka, ja ammatissa on vielä yksi hyvin paha varjopuoli. Työ on niin haastavaa ja kiinnostavaa, että siihen elämänsä panostanut, ansioitunut yrittäjä saattaa kokea aika pahoja vieroitusoireita sinä päivänä, kun julkisuus on hänet unohtanut. Voi niitä aikoja, kun julkkis vuotaa Seiskalle lisää alastonkuvia ja toivoo, että edes se toinen pää pääsisi lehtiin, kun naama ei enää nouse lööppeihin. Sitten kohotetaan rinnat, huulet, poskipäät. Ja kun oma äitikään ei enää tunne, julkkis-paran viimeisenä vetona on muutto maalle, jossa hän voi alkaa viimein viettää sitä aina ihan erityisesti kaipaamansa luonnonmukaista elämää.